Yhteenveto: Ensimmäinen
kokemus oikea ja aito jumalanpalvelus koulussa,
ja jossain (circlen jälkeen - nyt tiedän! Kanda nimisessä kirkossa)
kristillinen jumalanpalvelus, jossa ei meinattu ymmärtää mitään. Meidät julkaistiin
seisomaan kaikkien osallistujien eteen, no ei ihan, vaan toiset amerikkalaiset
oli laitettu seisomaan ja puhuttelemaan osallistujien, ihan kaikkien eteen.
Onneksi vältyimme, koska ei meistä ole ymmärtänyt kun ghanalainen pappi puhui
afrikkalaista slangia meitä ”nousemaan”, onnistui vain Marian nousemaan ylös.
Me kolme muut pysyimme penkissä emmekä suostuneet ilmoittautua itsemme
vapaaehtoisesti olevamme ensikertalaisia kyseisessä kirkossa ja
jumalanpalveluksessa (jonka jälkeen onneksi älysimme, ehkä kyseessä onkin
heistä, jotka haluavat tulla jatkossa kyseiseen jumalanpalvelukseen. Tällöin
emme ole täysin laiminlyöneet kirkon ”tapaa”… Kai..? ). Jumalanpalvelus kestää
suunnilleen 2 tuntia yhteensä. Ei sen kummempaa eroja Suomeen kuin, että oli
hallelujaa- lauluja kuorossa (No en osaa oikein vertailla, kun en itse ole
Suomessa käynyt koskaan jumalanpalveluissa sunnuntaisin -ellei sitten lasketa
koulun mukana menneitä jumalanpalveluksia)
Mutta. Mikä on ihanaa, että kaikki
osallistujat pukeutuivat kauniisti, ghanalaisiin kankaisiin ja jotkut jopa
pukuihin, vaikka sellaisiin pukeutuminen meille suomalaisille on hieman
unelmasta kaukana (ehkä marimekkokankaiden hinnat voisi ensin alentaa…) ja
Vaikka kirkossa onkin ilmastointeja, mutta olimme ihan tarpeeksi lämmitettyjä
:) - TOTTA! Viimeisessä vaiheessa ehtoollista puuttui kokonaan, ehkä
poikkeuksesta. Ilmoitusasian jälkeen kaikki alkoi kävellä jonossa laulun (?)
tahdissa ympäri kirkkoa. Vapaaehtoiset paitsi Maria oltiin hieman hämillämme,
mitä pitikin tehdä, mutta yritettiin pysyä perässä ja matkia muita hieman
hölmistyneinä. :D Sen jälkeen kun virallisesti lähdettiin ulos kirkosta,
odotimme vielä jonossa kättelemään amerikkalaista piispaa ja pappeja. Ja
laulajiakin. Eii, ei kaikki siinä VAAN myös kaikkia osallistujia!! Lopussa
hölmönä virnistelin kätellessäni useita ihmisiä. Ehkä siihen liittyi siihen
viimeisimmän puhujan ” haluistaan ihmisten olevan enemmän vuorovaikutuksia
toisten kanssa”. Se on oikeastaan aika hieno juttu.
Ensimmäisen viittomakielisen sunnuntain
jumalanpalveluksen kokemuksen jälkeen bongasin jostakin pöydän päältä kirjan ”Selkoraamattu” ja otin sen käteeni.
Vähän vaille viikon päästä huomasin lukeneeni koon selkoraamatun läpi, ja nyt
jopa suunnittelin aloittavani projektin lukea raamattua… No ehkä en ihan kerkeä
kokonaisen raamatun kolmessa kuukaudessa… Hm. ( se on hiemankin yllättävää
itselleni, sillä niin en ole koskaan seurannut niin lojaalisesti uskonnon
tunneilla taikaan yrittänyt lukea kunnolla mitään raamattuja en edes muista
Isän jumalan rukousta enkä kunnolla kymmentä käskyä) Nyt luettuani tajusin
monissa puuttuvissa aukoissa täydennettyjä osia paremmin tarinoiden ( siis
kertomuksien) juonia. Jihuaa! :)
<3 Bloggaamisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti