Ensimmaiset paivat koulussa

Minua jännitti hirveen paljon sunnuntain jälkeen tavattuani pari lasta koulun alkamista. En tiedä yhtään, osasinko keskustella lasten kanssa kun en osaa edes kunnolla amerikkalaista viittomakieltä. Näin tiistain aamuna miten hitaasti lapsia tulvii kouluun. Kaikki aina sanoivat kohteliaasti ”hyvää huomenta”, jotkut esittelivät nimeään ja kyselivät meidän nimeämme. Jotkut heistä hyppäsi kysymään mikä on tuossa, minun nenässäni. Miksi? Sattuuko se? En edes enää muista ketkä ovat kysynneet. Mutta voisin olla varma, että jotkut lapset ovat toistaneet toistamisestaan niillä kysymyksillä (ja huomasivat kielikoruani, kun viitoin heille ja halusivat, että näyttäisin kielikoruani kokonaisvaltaisesti  :D ).

Oppitunnit ovat jakautuneet tasoryhmittäin ja oppiaiheisiin. Englantia, ghanalaista viittomakieltä, tarinakertomuksia, draamaa, matematiikkaa, ympäristötietoa (en ole edes varma ymmärsinkö oikein mistä tarkalleen aiheista käsitellään, jota Suomessa ei ehkä edes ole täsmälleen samanlaista aihetta :), ATK (tietokonetekniikkatuntia, jopa!! ) - josta aloin muistella omia ATK tunteja. Hauskaa. Nykyään en edes muista, että niitä pitää jälleen opettaa kouluissa. Nykyään Suomessa kaikki tekniikat ovat tulleet automaatiksi vähän vanhempana iässäni. Älypuhelimet, ”älytietokoneet”…  Jopa tänään käydessäni MTN (hakiessani SIM kortin) huomasin seinällä seisoo mainos, jossa oli … vähän liian vanhanaikainen Suomelle kännykkä ( samantyyppinen kännykkä kuin minun kolmisen vuotta sitten). Kyllähän näin joiden täällä näppäilleen älypuhelimia (iPhoneita..)  Tais olla 4 tai 4S, sillä kännykkääni sopivaa korttia ei löytynyt MTN myymälästä.. ( Ehkä olis korkea aika vähentää nettiriippuvuuttani täällä… )

Luokkia on nyt seitsemän. Sen nähden lasta on jo paljoooon verrattuna mitä tilaa ehti riittää.. Mutta nyt kokoajan tavoitellaan kerätä rahoituksia rakentaa vielä kolmannen ulkotilan, jossa olisi kattoa. (Mikä oli järkyttänyt itseäni liiallisen lämmön vuoksi, mutta joka osoittautui loistavaksi luokaksi - sillä tuulee, eikä aurinko paista suoraan, mutta on valoisaa!)

Täällä House of Gracessa, missä kotimme on myös on niin viihtyisää, sillä on korkeammalla mäen päällä ja tuulee, silti lämmintä, Näkee suoraan maisemaan Accran sivummalle eli mereen päin. Josta kuulemma jopa House of Gracen sijainen johtaja Maria, on nähnyt hämärästi Valaan… OHoo.. Ehkä vietänkin viikonloppuni istuen terassilla tuijottaen mereen päin.

Porukkaan ”työntekijöihin” kuuluu seuraavat vapaaehtoiset MINÄ, Elisa, Virve ja Maria (koulun johtaja), ja muut seitsemän ghanalaiset kuurot opettajat ja tietenkin kouluruan kolme kokit ja vielä taksikuskit (jotka vievät lapset ja jotkut opettajat kotiin perille. :)

Huomenna olisi aina torstaisin kuulevien koulussa ghanalaisen viittomakielen opetustunti pienemmille ja hieman isommille lapsille, jota pitää yksi täällä opettaja ja minä tulen hänen avukseen. Katsotaan nyt, onko apuni tarpeellista.. :) Pitää siis herätä viideltä aamulla.. Mukavaa. :)

PS. Nyt minulla on ”ghanamaista fiilis”!  Sillä on ghanalainen SIM korttia! Tähän saa lähetellä ilonsanomia tai rakkauskirjeitä tai soitella (soittoihin en valitettavasti vastaa tai iloistu järin määrin). +233 243881412 * jota leikkaan kuitenkin kolmen kuukauden päästä sim kortin poikki :)

<3 Bloggaamisiin