MOLE

 

Hassu paikka, ensin tultiin tähän paikkaan lentäen Tamaleen (kolmelta aamulla piti lähteä, sillä lento lähtee 6), joka on ensimmäinen kunnon kaupunki, jossa kävin sitemmin Ghanaan tultuani. Mukavalta vaikuttaa, läksimme kuitenkin ekalla trotrolla Moleen. Pitkän matkan (kolme tunnin ahtaassa ja huonolla tiellä- pompimme koko ajan, vaikka meinasimme nukkua) jälkeen bongasimme yhden kylän, johon pysähdyimme. Kaikki ihmiset nousivat pois, tajusimme oli taukoa, ihmiset ostelivat ruokaa. Viimeinen kylä, jossa ruokaa oli halpaa. Seuraavaksi jonkin matkan jälkeen meidät yhtäkkiä pysäytettiin tuntemattomilla paikallisilla pojilla tai siis miehillä yhdessä pienessä kylässä, väittivät, että meidän tulee poistua trotrosta, koska me majoitutaan täällä. Ihmeteltiin kyllä, millä perusteella tiesivät, mutta osoittautui kyllä siten puheitensa olleen totta, sillä kyltti ’MOLE hotel’ luki ihan lähellä. Kiitos siis ihollemme väristä, sen perusteella tiesivät olevamme hölmöjä ja jatkaisimme matkaa kaukaa Mole hotellistamme. Heti seuraavaksi tappelimme taksihinnasta. Pyysivät aivan liikaa 7 kilometristä (joka tuntui ihan 3kilometriltä). Tyydyimme lopuksi kiukkuisina 40 cediin, koska he näyttivät olleen ainoita, jotka olisi voinut tarjota minkälaista kyytiä. Hämilleen tultiin taas kun meidät pysäytettiin taas taksilla jollakin portilla, jossa sanottiin meidän täytyi maksaa hotelliin mennessämme ”sisäänpääsylippuja”. Mitä ihmettä… Mutta tajusimme vasta myöhemmin, että hotellimme on rakennettu keskelle suojattua kansallispuistoa… Eli näemme jatkuvasti eläimiä.. :)

Ja vielä 200 cediä kolmesta päivästä, jos halutaan kuvata kamerallamme… Suumme ihan loksahti kuultuamme tätä ”Että mitä…?”. -… Se jäi kyllä mysteeriksi, että onko oikeasti näin, että jos kuvaisi 10 eurolla filmikameralla vai ammattilaisella valokuvauskameralla. Mitä väliä, emme aionneetkaan maksa 200 cediä (noin 50-70 euroa). Toinen seikka, mitä teki meidät vielä (tai minut) kiukkuiseksi tultuamme Mole hotelliin, että näimme ravintolaa on yksi, eikä kauppaa ole. Ravintola maksaa maltaita, siis tai ei maltaita, mutta voisi kyllä halvempaa, sillä meidän piti elää siellä. Vielä ei minulla ollut mukana useita cediä eli oon ihan kuin peea. Jo edellisenä iltana minua nälätti, mutta ajattelin saavani ruokaa Molessa. Lennollakin ahmin leivän, sen jälkeen saavuttuamme Moleen tajusin, minun oli syötävä vain paahtoleipää, sillä sitä sai 2cedillä. Molessa on kaiken lisäksi tosi kuumaa, jokusen 40-45 asteen mitalla. (siis ei auringossa vaan varjossa.) Ilmasto on ihan outo, niin kuivaa, että jalkojamme hilseili ja suutamme rohjeili emmekä hikoile samalla tavalla kuin Accrassa (jossa ihomme ovat koko ajan tahmeita). Aurinko ihan poltti, eikä ilman tuulta auringon alla pystytty olla kauemmin kuin 10 minuuttia ellei käynyt kastelemassa itseään altaassa.

 -Meinasin siis ilmaista, että täytyi juoda päivän mittaan monia litroja, eikä kukkaron pienyys auttanut asiaa mitenkään. Päätin juoda itseni täyteen ennen kuin syödä, se toimi yllättävän hyvin, vähän nälätti, mutta ”it’s fine”. Kolmen päivän ajan koetin pärjätä pienellä annoksella ja kerran päivässä. ONNEKSI pöydällä oli majoneesia ja ketsuppia. Ne tulivat ensimmäisen kerran minulle ”nyt pitää ottaa kaiken irti!” ja niin ahmin paljon ketsuppia ja majoneesia leivän kera.

ja ONNEKSI aamiaista sisältyy huoneeseen eli jees! AAMUPALAA ILMAISEKSI! Tosin ei ollut buffetia vaan annoksia jaettiin, hällä väliä, mä join ahnaasti jokaisen pisaran kuumaa vettä (kaakaolla tai teellä) ja hilloa leivän päälle mä jopa melkein nuolin kulhosta.

Alussa masensi raha-asia, mutta onneksi ihanat matkatoverit lainasivat meille (Elisan kanssa sama ongelma) rahaa ja päästiin kävelemään oppaan kanssa ja ajelemaan ”safariautolla”- ne maksoivat maltaita. Niin ajan myötä huomasin, miten kauniilta luonto näyttikin ihan mäen päällä hotellista! Harmattanin seurauksesta savanni/metsä näytti sumealta. Suoraan hotellin ”oleskelupaikasta” näkee metsään alapuolelle, jossa oli autiota niin kuin savannia ja järveä, jossa jotkut eläimet kävivät juomassa ja peseytymässä.

Niin normaaleimmat eläimet mitkä kävivät monesti vierailemassa tai pikemmin asuvat lähistöllämme on paviaaneja ja villisikoja. Nähtiin kuitenkin paria kertoja bambeja, apinaa ja elefantteja hotellin alueella.

Se oli aika hauskaa herätä lauantain aamulla paviaanien ympärillä huoneemme ulkopuolella. Mietimme ”Mitenkö päästäisiin ulos aamiaiselle”. Päätimme lopuksi livahtaa aidan yli takaovesta ja hiipiä hiljaa ja rauhallisesti kaukana paviaaneja. Tuijoitettiin toisiamme, mutta onneksi jotkut keskittyivät tappelemaan vauvasta tai siis isommat pienemmästä paviaanista, no en ole varma mistä tappelivat. JEE, aamiaiselle pääsy on Suoritettu!

Sunnuntain aamulla taas huomasin kiljahtaneeni tultuani ulos huoneestamme, että siellä oli ihan edessämme pusikossa syömässä elefantteja. Kivaaaaa.!  Näyttivät niin erilaisilta kuin intian elefantilta (opin vasta täällä, että on kaksi lajeja elefanttia ”afrikan elefantti ja intian elefantti”), minkä tapasin Thaimaassa, jos se olikin intian elefantti.

Oleskeltiin pikemmin siellä vaan ja katselimme kun eläimet kulkivat ohitsemme hotellin ravintolaa. Katselimme sekä auringonnousua että auringonlaskuakin. Kävimme safarikävelyillä ja safariajelemassa ( oppaan aseineen kanssa), söimme ja nukuimme.

Maanantaiaamulla kolmelta hyppäsimme cool-näköiseen bussiin (70 tai 80 luvun tunnelmaan bussiin, varmaankin onkin myös oikeasti 70 luvulta vanha bussi, jota voitte bongata amerikkalaisissa leffoissa, ihanaa ihanaa) nukkumatta mitään edellisenä yönä. Ripeyteni kans hyytyi kun runsaasti tyhjiin paikkoihin täyttyi ihmisiä vasta seuraavilla pysäkeillä, luulin selvinneeni hyvin nukkumalla pitkillä penkillä, mutta jotkut joutuivat seisomaan kolmen tai neljän tunnin ajan. Fine.

Vaikka alussa kauhistutti, miten kalliiksi matka olikin mennyt, mutta silti matka oli rahan väärti.

<3 Bloggaamisiin

7 viikon... kahden viikon sitten.. vanhaa tekstiä

Pienen lapsen sanat ovat voimakkaat

Perjantaina koulun loputtua (sain leikkiä lasten kanssa vielä viimeisen kerran ennen uuden opettajan tuloa free play-viiveellä) yksi lapsi sanoi:

”Sinä tulet opettamaan ensi maanantaina?” levein hymyin. Vastasin, etten tule, sillä uusi opettaja tulee opettamaan. Kyseinen vastasi hitaasti surullisin ja hiemankin vaativin ilmein: ” Eihän, en halua häntä. Mä tykkään sinusta!” ja halasi minua.

Nämä sellaiset pienet asiat juurikin itkettävät minua tässä koulussa. Lapset ovat niin söpöjä ja viattomia. Vaikka juuri äskeittäin olivatkin tylsistyneitä opetustunteihini, lapset unohtavat totisen heti sellaisia asioita ja todella loistavia ilon tekijöitä. Söpöykset ovat osaa arkipäivää, mutta tuo keskustelu jätti minulle hyvän tuulen koko viikonlopun.

LETTEJÄ

Laitatin letin viime sunnuntaina yhdellä kuurolla naisella. Otin sellaisia pikkulettejä ja tietenkin sisältäen synteettisiä lisäkkeitä. Nyt aavistelen, että jo parissa viikossa niska- ja kaulalihakseni ovat jo ylikehittyneitä. Niiiiiiiin painavaa. En joskus jaksanut itse kantaa ”omaa päätäni”. Sekä vatsalihaksia tehdessä se tuntui heti, ihan kuin olisin laittanut lisäpainoja päähäni. Väsyttävää. :D Mutta enköhän totu. :)

Nesteentäyttö

Viime perjantainakin kävittiin italialaisessa ravintolassa, joka osoittautui söpöimmäksi paikaksi, missä tähän asti olen ikinä käynyt. Ruoatkin oli hyväää. Guatemalaa ja salaattia! Mutta tietenkin ennen sitä tarjoilija ehti kiusoitella minua, kun tilasin ensimmäiseksi maltaa (juomaa, joskin hieman limua ja oluen välillä), kahvia ja smoothieta ilman ruokaa (ei mieli tehnyt). Join ne ihan hetkessä. Tilasin sitten guatemalaa sillä näin elisan lautasella, ja sylkeä nousi ja vielä yhden berrin (sellaisen 0,5l). Tarjoilija jo ihmetteli miten paljon join. Kyseli aina sen jälkeen ’haluatko jotain juotavaa’ nauraten minulle…

:( Tämähän on jo täydellistä päästä juomaan näin sopivaa määrää.

Kuurojen ACCRA- alueellisen yhdistysten kokous

”Kävin” kans tutustumassa Accran alueellisen kuurojen yhdistysten kokousta, mutta… Joo. Ghanalaista aikaa kuului siihen. Lähdin 10.30 läksimään, jotta olisin perillä 12 kokouksessa. Ja palasinkin 16.00 jäämättä kokoukseen kuin vaan 30minuuttia.. Kivaa.. Eli.. 12.30 saavuttiin, koska viejä oli myöhässä (Ei ollut hänen mielestään) 45minuuttia, jolloin odotin huimaten trotro- pysäkin alla. Ennen saavuttuamme olin varma, että olisin saapunut nolostuneena, sillä 12.40 päästiin perille, mutta osoittautui sitten meidän olleen ensimmäisiä saapuneita… Okei..

Odotettiin, odotettiin (puheenjohtajat ja tärkeimmät henkilöt tietenkin jo paikalla) muita osallistujia. Lopuksi päätettiin aloittaa 14.00. Jolloin minun täytyi palata HOS:een.. (14.30 lähdin- ja matkan ajan tuli mutkia, mutta onneksi pääsin perille lopuksi).

Uusi tyttö tuli!

Tänne tuli viime sunnuntaiyönä uusi tyttö. Kivaa! Nyt meitä on neljää. Muuttikin huoneeseeni ja mä tietenkin ryntäsin Elisan sänkypaikkaan, sillä se on matalassa paikassa ja hieman pidempi sänky (sopivampi minulle). Elisa muutti toiseen vierashuoneeseen.

Teimme edelleen AB-challenge -ohjelman. Jee hyvin vielä edelleen menee. vatsalihaksia 50, vatsarutistuksia 65, jalannosto 33 ja jankutus 1,5minuuttia. Ei olla edes puolessavälissä.. Katsotaan sitten…

<3 Bloggaamisiin

Tilapia

Toivottavasti lausun edes nimeä oikein..

Olen hirveän ylpeä itsestäni. Ainakin mitä olen tähän asti tehnyt on tilapatian syöminen ja pidin siitä hirveästi!

Tilapatia on yksi suosikki Ghanalaisten ruokaa ja se on suomessa vastaava lohi. Kallis ja herkullinen. No, TIETENKIN! Ensin säikähdin ghanalaisen opastuksesta, että sitä piti syödä suomuakin! -Kokeilin, ja yllätyin. Suolaista, maku on monikanavaista, ei niinkään tylsän suolainen. Uskomattoman hyvää, että ahmin kaiken kerralla kokonaisen kalan sormein. Piti kuitenkin varoa luita, jotka ovat yllättävän isoja ja teräviä (tosin nielin jo muutamia…)

Ja opin tekemään indomea, redrediä ja plantaniakin! Kuukaudessa se on ehkä liian vähän… mutta silti jotain :) Seuraava haave: pähkinänkastike, niin herkullista (makeantuntuista, mutta silti suolaista ja erittäin tulista), mutta kuulemma se on kuitenkin pitkäprosessinen… Jopa viime viikolla sorruimme tekemään jättikattilalla kaalikeittoa lohduttaaksemme suomen ikävöintiä (no ei, emme vaan keksinyt mitä muuta voisimme tehdä kaaleilla), mutta sitä syöminen teki hyvää! Varsinkin mahallemme.

Öljyisen ruokakulttuurin rinnalla päätimme vapaaehtoisten kesken, että pidämme itsellemme lankutushaasteen, joka oli nyt jatkunut yhdeksi kuukaudeksi. Aloitimme ensin 30 sekunnilla, hyvin vielä pärjäsimme. Viime lauantaina oli kyllä hieman liikaa, hikeä ihan tippui käsivarsistani ja otsastani, kun tein lankutuksen 4 minuutilla! Mutta, hyvä hyvä me. Siitä tuli jokaiselle illan pikkuyhteisoloa. ”LANKUTUS!!” kun joku huusi viittomalla ja kaikki kokoontuivat johonkin tekemään lankutuksen kaikkien ympäröimänä katsellen vuorotellen ja yksi piti sekuntiaikaa, kun yksi teki lankutuksen.

Nyt aloitimme uuden haasteen ” AB challenge”, hauskaa.. Siis ensin 1. vatsalihaksella 15, 2. vatsarutistuksella 5, 3. vatsannostolls 5, 4. selkälihaksella 15 ja 5. 10s lankutuksella (tietenkin aloitimme suoraan 30s, ja mä minuutilla! Sehän ei tuntunut miltäänkään). Ja joka ohjelma päättyessä meidän pitäisi pystyä vatsalihakseen 125, vatsarutistukseen 200, vatsannostoon 65, selkälihakseen 125 ja lankutukseen 2minuuttiin (joka on valmiiksi helppoa meille), mutta muut lukemat ovat ihan hulluja… ehkei terveellistäkään. Vaikka aikoinani kilpavoimistelin, mutta tuommoisia lukemia en ollut kyllä ikinä tehnyt kerralla. Mutta meillä täytyy olla joku yhteistä hauskaa juttua joka illalle!

<3 Bloggaamisiin