Viisumi

Hei! Olen nyt Amsterdamin lentokentällä ja odotan edelleen Accraan lentoa. Niin kuin näette, että olen jo kentällä, koska sain sitten viisumin hyväksyttyä ja se on kädessäni jees!

Jouduin tekemään hakemuksen toisen kerran, johon kulutin miltei 200euroa pelkästään viisumin hakemukseen.

( odotas kun lasken vielä rokotuksien ja malaria lääkkeiden summaa...) huh..!

Mutta nyt istuskelen täällä raivostellen melkein tietokoneelleni, joka päätti jumittua jälleen.. Jolla ajattelin kirjoittaa kivemman tekstin blogiini, mutta tyydyn sittenkin mobiilitse. 

Viime iltana vietimme pienen läksiäisdonnerin helsingissä maya ravintolassa, kiitos kaikille jotka olivat olleet mukana ja myös kaikille niille jotka toivottivat! Se lämmitti mieltäni paljon! <3

Läksiäisdinnerin jälkeen palattuamme kotiin ( kaverin luokse, joka vie minut kentälle <3 pelastus). Jäin hiljaiseksi ja yritin pakata laukkuani, mutta jostain syystä aloin mennä paniikkiin ja tulin alakuloiseksi. Vaikkakin maa ja paikka on selitetty ja kerrottu kaikin puolin positiivisesti ja mäkin innostuin ja odotin jopa lähtöä. Mutta muutamia päiviä ennen lähtöä mä "masennuin". Minulla ei ole omaa asuntoa, mihin voisin asettua ja hakea turvaa mukas varmin tavoin. Minulla ehkä ei ole internetiä Ghanassa, missä voisin turvata itseni itkien tuttuihin ihmisiin Suomessa. Jos joudunkin olemaan ilman jokapäiväistä yhteydenpitoa Ghanassa 3,5kk. En osannut lohduttaa itseäni, että varmaan löydän itseni Ghanassa uudessa valossa, etten tarvitsisi internetiä tai kotia niin paljon juuri niiksi päiviksi. Voisin hyvinkin pärjätä, paremmin kuin luulisin.

Olin lähtenyt vanhempien luota pois. Olin juuri lähdössä pois ystävien luota. Se ahdisti ja ahdistaa vieläkin. 

Mutta kun nyt ajattelen väkisin, että olen aikaisemmin ajatellut hymyillen ja ilman pelkoa, siellähän on suomalainen koti, missä tulen nukkumaan seuraavat päivät ja minulle on kerrottu paljon maan kulttuureista ja muuten vain fiiliksestä, niiden kautta olin pelännyt vain oman pesän puuttumisesta eikä Ghanaan lähtemisestä.

Mutta kohta kohtaan "jännitykseni", kun lentoni portti aukee 13.00, ja nyt on 12.36. Eli 24minuuttia vielä jännityksen alla... Ei muuta kun kääriä hihat ylös ja mennä portille ( sehän on lopun lopuksi vain eteenpäin kävelemistä) :)

Yritän muistaa kirjoittaa usein blogiani :)

Vihdoinkin!!' Rakkauskirje tanskasta! Viisumi! 

Ensimmäisen malarialääkkeen otto ( en huomannut silloin miten pahalta se maistui ennen kuin tämän päivän otossa!)

Läksiäisdinnerin salaatteja! Pakko syödä, kun en ole varma, että tulenko syömään paljonkaan salaattia Ghanassa :)

Kiitos viemisestä ja rauhoittajina toimimisesta! <3 - jopa he valvoivat läpi yön lentooni asti. ( no ehkä 45minuutin unen jälkeen...) :)

<3 Bloggaamisiin