MOLE

 

Hassu paikka, ensin tultiin tähän paikkaan lentäen Tamaleen (kolmelta aamulla piti lähteä, sillä lento lähtee 6), joka on ensimmäinen kunnon kaupunki, jossa kävin sitemmin Ghanaan tultuani. Mukavalta vaikuttaa, läksimme kuitenkin ekalla trotrolla Moleen. Pitkän matkan (kolme tunnin ahtaassa ja huonolla tiellä- pompimme koko ajan, vaikka meinasimme nukkua) jälkeen bongasimme yhden kylän, johon pysähdyimme. Kaikki ihmiset nousivat pois, tajusimme oli taukoa, ihmiset ostelivat ruokaa. Viimeinen kylä, jossa ruokaa oli halpaa. Seuraavaksi jonkin matkan jälkeen meidät yhtäkkiä pysäytettiin tuntemattomilla paikallisilla pojilla tai siis miehillä yhdessä pienessä kylässä, väittivät, että meidän tulee poistua trotrosta, koska me majoitutaan täällä. Ihmeteltiin kyllä, millä perusteella tiesivät, mutta osoittautui kyllä siten puheitensa olleen totta, sillä kyltti ’MOLE hotel’ luki ihan lähellä. Kiitos siis ihollemme väristä, sen perusteella tiesivät olevamme hölmöjä ja jatkaisimme matkaa kaukaa Mole hotellistamme. Heti seuraavaksi tappelimme taksihinnasta. Pyysivät aivan liikaa 7 kilometristä (joka tuntui ihan 3kilometriltä). Tyydyimme lopuksi kiukkuisina 40 cediin, koska he näyttivät olleen ainoita, jotka olisi voinut tarjota minkälaista kyytiä. Hämilleen tultiin taas kun meidät pysäytettiin taas taksilla jollakin portilla, jossa sanottiin meidän täytyi maksaa hotelliin mennessämme ”sisäänpääsylippuja”. Mitä ihmettä… Mutta tajusimme vasta myöhemmin, että hotellimme on rakennettu keskelle suojattua kansallispuistoa… Eli näemme jatkuvasti eläimiä.. :)

Ja vielä 200 cediä kolmesta päivästä, jos halutaan kuvata kamerallamme… Suumme ihan loksahti kuultuamme tätä ”Että mitä…?”. -… Se jäi kyllä mysteeriksi, että onko oikeasti näin, että jos kuvaisi 10 eurolla filmikameralla vai ammattilaisella valokuvauskameralla. Mitä väliä, emme aionneetkaan maksa 200 cediä (noin 50-70 euroa). Toinen seikka, mitä teki meidät vielä (tai minut) kiukkuiseksi tultuamme Mole hotelliin, että näimme ravintolaa on yksi, eikä kauppaa ole. Ravintola maksaa maltaita, siis tai ei maltaita, mutta voisi kyllä halvempaa, sillä meidän piti elää siellä. Vielä ei minulla ollut mukana useita cediä eli oon ihan kuin peea. Jo edellisenä iltana minua nälätti, mutta ajattelin saavani ruokaa Molessa. Lennollakin ahmin leivän, sen jälkeen saavuttuamme Moleen tajusin, minun oli syötävä vain paahtoleipää, sillä sitä sai 2cedillä. Molessa on kaiken lisäksi tosi kuumaa, jokusen 40-45 asteen mitalla. (siis ei auringossa vaan varjossa.) Ilmasto on ihan outo, niin kuivaa, että jalkojamme hilseili ja suutamme rohjeili emmekä hikoile samalla tavalla kuin Accrassa (jossa ihomme ovat koko ajan tahmeita). Aurinko ihan poltti, eikä ilman tuulta auringon alla pystytty olla kauemmin kuin 10 minuuttia ellei käynyt kastelemassa itseään altaassa.

 -Meinasin siis ilmaista, että täytyi juoda päivän mittaan monia litroja, eikä kukkaron pienyys auttanut asiaa mitenkään. Päätin juoda itseni täyteen ennen kuin syödä, se toimi yllättävän hyvin, vähän nälätti, mutta ”it’s fine”. Kolmen päivän ajan koetin pärjätä pienellä annoksella ja kerran päivässä. ONNEKSI pöydällä oli majoneesia ja ketsuppia. Ne tulivat ensimmäisen kerran minulle ”nyt pitää ottaa kaiken irti!” ja niin ahmin paljon ketsuppia ja majoneesia leivän kera.

ja ONNEKSI aamiaista sisältyy huoneeseen eli jees! AAMUPALAA ILMAISEKSI! Tosin ei ollut buffetia vaan annoksia jaettiin, hällä väliä, mä join ahnaasti jokaisen pisaran kuumaa vettä (kaakaolla tai teellä) ja hilloa leivän päälle mä jopa melkein nuolin kulhosta.

Alussa masensi raha-asia, mutta onneksi ihanat matkatoverit lainasivat meille (Elisan kanssa sama ongelma) rahaa ja päästiin kävelemään oppaan kanssa ja ajelemaan ”safariautolla”- ne maksoivat maltaita. Niin ajan myötä huomasin, miten kauniilta luonto näyttikin ihan mäen päällä hotellista! Harmattanin seurauksesta savanni/metsä näytti sumealta. Suoraan hotellin ”oleskelupaikasta” näkee metsään alapuolelle, jossa oli autiota niin kuin savannia ja järveä, jossa jotkut eläimet kävivät juomassa ja peseytymässä.

Niin normaaleimmat eläimet mitkä kävivät monesti vierailemassa tai pikemmin asuvat lähistöllämme on paviaaneja ja villisikoja. Nähtiin kuitenkin paria kertoja bambeja, apinaa ja elefantteja hotellin alueella.

Se oli aika hauskaa herätä lauantain aamulla paviaanien ympärillä huoneemme ulkopuolella. Mietimme ”Mitenkö päästäisiin ulos aamiaiselle”. Päätimme lopuksi livahtaa aidan yli takaovesta ja hiipiä hiljaa ja rauhallisesti kaukana paviaaneja. Tuijoitettiin toisiamme, mutta onneksi jotkut keskittyivät tappelemaan vauvasta tai siis isommat pienemmästä paviaanista, no en ole varma mistä tappelivat. JEE, aamiaiselle pääsy on Suoritettu!

Sunnuntain aamulla taas huomasin kiljahtaneeni tultuani ulos huoneestamme, että siellä oli ihan edessämme pusikossa syömässä elefantteja. Kivaaaaa.!  Näyttivät niin erilaisilta kuin intian elefantilta (opin vasta täällä, että on kaksi lajeja elefanttia ”afrikan elefantti ja intian elefantti”), minkä tapasin Thaimaassa, jos se olikin intian elefantti.

Oleskeltiin pikemmin siellä vaan ja katselimme kun eläimet kulkivat ohitsemme hotellin ravintolaa. Katselimme sekä auringonnousua että auringonlaskuakin. Kävimme safarikävelyillä ja safariajelemassa ( oppaan aseineen kanssa), söimme ja nukuimme.

Maanantaiaamulla kolmelta hyppäsimme cool-näköiseen bussiin (70 tai 80 luvun tunnelmaan bussiin, varmaankin onkin myös oikeasti 70 luvulta vanha bussi, jota voitte bongata amerikkalaisissa leffoissa, ihanaa ihanaa) nukkumatta mitään edellisenä yönä. Ripeyteni kans hyytyi kun runsaasti tyhjiin paikkoihin täyttyi ihmisiä vasta seuraavilla pysäkeillä, luulin selvinneeni hyvin nukkumalla pitkillä penkillä, mutta jotkut joutuivat seisomaan kolmen tai neljän tunnin ajan. Fine.

Vaikka alussa kauhistutti, miten kalliiksi matka olikin mennyt, mutta silti matka oli rahan väärti.

<3 Bloggaamisiin